ETUSIVU
AJANKOHTAISTA
ARTIKKELIT
AURINKOMERKIT
HUONEET
PLANEETAT
ASTRO-UUTISET
YHTEYDET
OINAS HÄRKÄ KAKSONEN RAPU LEIJONA NEITSYT VAAKA SKORPIONI JOUSIMIES KAURIS VESIMIES KALAT

Auringon merkitys yleisesti

Aurinkomerkit kertovat nimensä mukaisesti Auringon sijainnista eläinradan eri merkeissä. Aurinko on aurinkokunnan keskus ja astrologisesti auringon sijainti kartallamme kuvaa minuutemme keskusta. Toisin sanoen yksilöllisyyttä, identiteettiä ja lopulta myös perimmäistä Itseä, joka on muuttuvan minä-kuvamme eli egon ja superegon takana oleva muuttumaton ja absoluuttinen – Itse.

Aurinko yhdistetään monissa vanhoissa uskonnoissa Jumalaan.

Useiden vuosituhansien ajan Aurinko on ollut voimakas palvonnan kohde siksi aurinkojumalalla on monta nimeä. Yhteisesti heidät on käsitetty valoksi, toivoa tuovaksi, jotka ovat poistaneet mielen pimeyden ja vaikeudet ihmisen elämästä. Valo = tietoisuuden vertauskuva.

Auringon merkitys ulkoisena palvonnan kohteena on kulkenut käsi kädessä ihmiskunnan sisäisen tietoisen kehityksen kanssa. Aurinko on symbolisoi Logosta, jota on palvottu loogisena mielen ilmentäjänä viimeiset 2500-3000 vuotta. Toisin kuin Kuuta, jota on piedetty myyttisen, taikauskoisen ja epäselvien tunteiden ilmentäjänä. Kuu resonoi Auringon liikettä joka saa aikaan tunteita ja käynnistää vaistomme. Kun tunteet ja tahto eivät ole tasapainossa, tahdomme yhtä ja tunteemme haikailevat aivan muuta. Ihmisen sietokyky heikkenee kun Kuuta eli omia kokemuksia arvosteta riittävästi, vaan ne jäävät aurinkomaisen tahto-minämme varjoon.

Toisin sanoen tietoisen "vapaan tahdon" kapellimestareina toimivat, aurinko ja kuu (= vrt. sympaattinen hermosto). Epäkypsä vapaan tahdon käyttö (Aurinko) tuhoaa sisäisen tasapainomme. Järkiajattelu (vrt. miehinen) varsinkin länsimaissa on reippaasti yli korostunut tunneajattelun (vrt. naisinen) kustannuksilla. Kun ihminen erkani pakanallisuudesta ja unohti auringon palvonnan se asetti itsensä auringon paikalle. Ihminen siis hylkäsi Jumalansa kun se innostui omista ideoistaan ja tieteellisistä saavutuksistaan, näin logoksen merkitys on ylikorostunut.

Ihmisen sisäinen ääni ja omakohtaiset empiiriset kokemukset on ”stumpattu” ja lapsi on heitetty pois pesuveden mukana. Korostunut minäkeskeisyys ja maallistunut auringonjumala ilmentää kovia arvoja joilla on kielteinen vaikutus henkilökohtaiseen tasapainoon havaintoihin ja kokemuksiin. Tämän seurauksena kaikkinainen uustaidottomuus ja mielenterveydelliset ongelmat ovat lisääntynyt. Minäkeskeisyyden (aurinko) korostumisen seurauksena - oman kehon signaalit ja niiden oikeanlainen tulkinta, ei pelkästään katoa vaan niitä pidetään epäasiallisina "naistenvaivoina". Lähes kaikkeen tarvitaan auktorisoitu henkilö esimerkiksi lääkäri; kurssitus tai koulutus- omien vaistojemme ja intuition määrittelyksi, omien tuntoaistien kustannuksella: Tämä on perinteisesti Kuun aluetta astrologiassa.

Auringonpalvonnan menetys, joka tietysti on osittain evoluution kehityksen tulosta (!) yrityksenä selvitä ilman Isää. Kaipuu Isän luokse on ottanut muita palvonnan kohteita, ja itseihailu on niistä suurin. Valta, sen kaikissa muodoissa on varsin hedonistista ja yhtä brutaalia kun satoja vuosi sitten. Vaikka nykyisen onkin 'siitiä' markkinoida coolisti omahyväisyyttä ja peitellä ylilyöntejä inhimillisten piirteidemme nimissä. Äiti Maan (vrt. = tunne)tuhoaminen eli luonnonvarojen riisto ja niiden ajattelematon hyödyntäminen jättävät jälkeensä jätevuoret joista nousee ilmakehään rikki- ja kaasuyhdisteitä (neptunus)jotka näkymättömänä ja äänettömänä myrkyttävät ilma jota hengitämme. Kun sietokykymme on koetuksella (vrt. = tunne)vaarana on, että menetämme tasapainomme ja sairastumme. Ilmastomuutos ja luonnon katastrofit ovat verrannollisia ihmisen sisäiseen tilaan. Kaikki se, mitä maailmassa eri aikakausina ja eri valtioiden sisällä tapahtuu kuvastaa kollektiivitä alitajuntaa. Tapahtumat ovat väistämättömiä ja luonnollisia heijasteita yksilöiden sisäisistä tiloista - ja päinvastoin. Kuten tiedämme yksilöä ja ympäristöä - ei voi koskaan kokonaan erottaa toisistaan. Katso Kalat -merkki!

Jo Antiikin Kreikassa pyrittiin kuromaan tätä eroa kiinni Delfoin oraakkeleiden avulla. Sillä onni ja sisäinen hyvinvointi ilmenevät aina myös ulkoisena hyvinvointina ja terveytenä. Vapaa tahto ja tunteet, Kuun ja Auringon symbolisoimat energiat eivät voi saavuta tasapainoa keskenään vaan ne tarvitsevat tuekseen Hengen Viisautta. Kun ihminen unohti tai hylkäsi alkuperänsä se jäi kuitenkin kaipaamaan sitä ja siksi me etsimme vastuksia ulkopuoleltamme. Tiede on yksi tapa etsiä totuutta, toisille sitä tarjoaa ehkä kirkko tai siitä eroaminen joka korvataan sattumanvaraisesti jollain muulla. Elämän ja maailman suhdanteita tulkitsivat Kreikassa Delfoin oraakkelit sisäisen näyn mukaisesti, joita mm. auringonjumala Apollon osasi viisaasti tulkita. Ihminen oli tuolloin vielä yhteydessä sisäisen maailmansa kanssa. ‘Kuun aikakauden’ tuntoja arvotettiin tulkitsevien oraakkelien muodossa, jotka koostuivat vanhoista naisista.

– Astrologisesti Kuu ilmentää ensisijaisesti näkymätöntä mutta aistittavaa energiaa eli tunnetiloja. Kuu luo ilmapiirin, tunnelman ja ne välittävät kaksisuuntaisina signaaleina ympäristön kanssa; luoden virtaavan veden tavoin muuttuvia tunnetiloja ja ilmapiirimuutoksia. Vastaavasti nämä tuntemukset antavat perustan Auringon teoille, toiminnoille ja luovuudelle.

..ja päinvastoin. Huomaamme luonnossa auringonvalon sammuttua, kuinka himmeä kuunvalo paljastaa toisenlaisen ’varjojen ja mielikuvituksen maailman’. Tässä kelmeässä kuunvalossa - symbolisesti ja vertauskuvallisesti - maailma näyttää myös oikeasti toisenlaiselta. Aivan samoin tapahtuu, kun käännymme ulkoisesta toiminnasta pois ja sulaudumme sisäiseen tilaan, itsessämme. Löydämme henkilökohtaisten tunteidemme alkuperän joka on myös usein epäselvää, osin jo hämärän peitossa muistimme varassa ’varjoista mielikuvitusmaailmaa’. – Apollo tulkitsi siis oraakkeleilta saamia viestejä, kuten me, pyrimme tietoisesti tulkitsemaan omien tunteidemme sanomaa.

Vanhan Assyrialainen käsitys kertoo Auringonjumalan ja Sankarin (yksilön) keskinäisestä ja ikuisesta taistelusta ja kamppailusta, tiedostamattoman pimeyden kuoleman voimia vastaan. Taistelu on välttämätöntä, koska kehitystä voi tapahtua vain hioutumisen kautta jota jumalaisen tietoisuuden ja ihmisen järjen välinen taistelu kuvaa. Kuupuolemme syvät intohimot nousevat pintaan tässä taistelussa ja muuttuvat tarvittaessa rationaaliseksi, tietoisemmiksi tunteiden ja tarpeiden toiminnoiksi.

Intialainen vastine Auringolle löytyy Buddhan elämästä. Buddha syntyi prinssinä hyvään sukuun, nuoruus oli huoletonta ja ammatinvalinta selvä. Kuningassuku symbolisoi kansalaisuutta, huoleton nuoruus on isän ansiota ja ammatti kuvaa sekin Aurikoa (sen vaikutusta astrologisella kartalla). Alusta lähtien Buddhan elämä on täynnä viitteitä sisäisen sankarin kätketystä voimasta siitä, kuinka voimme löytää oman Aurinkomme. Seuraavaksi syvempää tulkintaa hänen inkarnaatiostaan: Ensinnäkin Buddhan synnytti nainen, jonka sanskritinkielinen nimi oli Mahamaya joka tarkoittaa suuri-illuusiota! Äidin nimi on ensimmäinen merkki kaiken näennäisestä olemisesta, elämän ikuisesta katoavaisuudesta. Egon olemassaololta ja minätietoisuudelta oli äidin kautta viety pohja.

Minän - käsitteet: Kun puhun perimmäisestä henkisestä ja alkuperäisestä absoluuttista Itsestä, kirjoitan sen isolla alkukirjaimella tarkoittaen silloin Jumalaa meissä. Samaten tarkoitan Jumalaa kun puhun Äiti Maasta, Puhtaasta Hengestä tai Pyhästä Hengestä, joka on sama kuin Kundaliini energia (Sahaja). Kaikki muut minän muodot, kuten minä itse ja varsinkin puhuessani egosta tarkoitan käsitteellistä minää, mielen luomaa minä-tietoisuutta; tulkintavälinettä.

Maallisessa mielessä Buddhan lähtökohdat olivat täydelliset, mitä muuta mies ja miehinen prinsiippi myös rinnastetun tyttölapsen kohdalla voisi tarkoittaa, kuin syntyä odotettuna lapsen rikkaaseen kuningassukuun. Aurinko symbolisoi maskuliinista aspektia, kuten sen tapaa kantaa oikeanlainen vastuu ja velvollisuus omissa toiminnoissa, siksi koko Buddhan inkarnaatio kertoo kuvaavasti kuinka hän esimerkillään avaa yksilöiden tien henkilökohtaiseen valaistumiseen. Tarinan syvemmän merkityksen oivaltamiseksi on tärkeää ymmärtää miksi Buddha syntyi rikkauteen, mutta hylkäsi sen kehittääkseen itseään henkisesti.

Tiedämme että hänen isänsä oli laadituttanut ennusteen lapsensa tulevaisuudesta heti syntymän jälkeen. Ennustus lupasi suurta tulevaisuutta mutta tulevaisuutta varjosti jokin nuorukaisena koettu järkytys. Ylpeä isä halusi vaalia huolella pojan mahdollisuuksia ja poisti Buddhan ympäriltä kaikki elämän onnellisuutta häiritsevät tekijät. Niinpä Buddha oli kovin järkyttynyt eräänä kertana matkatessaan vaunuilla kaupungin tungoksessa kun hän ensikertaa näki vanhuksen, köyhän, sairaan ja kuolevan ihmisen. Buddhan elämässä oli ollut kaikki kaunista ja onnellista eikä mistään ollut koskaan ollut puutetta, aurinko paistoi kirjaimellisesti jokaisena hänen elin päivänään, siitä isä oli pitänyt huolen. Ehkä juuri siksi erilainen elämän palatsin ulkopuolella, kosketti Buddhaa syvästi eikä hän voinut unohtaa näkemäänsä. Kysymykset seurasivat toistaan Buddhan mielessä ja kiinnostus tai voisiko sanoa kutsumus oli herätetty.

Buddha päätti lähteä palatsista. Hän meni hyvästelemään nukkuvan vaimonsa, joka oli juuri synnyttänyt Buddhalle poikalapsen. Tarina kertoo molempien nukkuneen niin, että äidin käsi lepäsi lapsen kasvojen edessä. Buddha ei ollut ehtinyt nähdä vastasyntynyttä poikaansa, eikä hän nähnyt sitä nytkään. Jos lapsen kasvot olisivat painuneet hänen mieleensä (neptunus)hän ei olisi kyennyt toteuttamaan sitä tehtävää miksi oli tänne syntynyt. Buddha jätti kaiken muun paisti yksinkertaiset vaatteet, jotka olivat hänen päällään ja nekin vaihtuivat ja kuluivat pian. Matkalla jotkut sukulaiset ja isän tuttavat tunnistivat hänet ja yrittivät saada häntä palaamaan palatsiin. Aluksi Buddha kulki viiden muun askeetin kanssa, kunnes hän löysi vaelluksellaan muita viisaita miehiä joiden matkaan hän liittyi, saaden vastauksia uusille kysymyksilleen. Seuratessamme pidemmälle Buddhan omaelämänkertaa matkalla kohti valaistumista saamme huomata hänen tarinansa kuvaavan yhä syvemmin astrologisen auringon perimmäsitä merkitystä.

Kuten tiedämme, että aurinko kuvastaa yksilöä ja sen tahtoa. Myös Buddha kokeili oman tahtonsa eri muotoja matkalla kohti lopullista valaistumista. Hän kokeili ankaraa paastoamista, hän istui joessa auringon paahteessa tunti ja ellei peräti päivä tolkulla. Hän rankaisi ja pakotti kehoaan monin eri tavoin, kunnes oivalsi sitran soittajan viritellessään soitinta, etteivät soittimen kielet saisi olla liian löysällä eivätkä tarpeettoman kireällä, jotta se soisi kauniisti. Tämän saman tuli päteä ihmiseen, jotta hän voisi olla jumalaisena instrumenttina – ja soida, tekojensa muodossa kauniisti.

Intilainen Rama -jumala kuvastaa myöskin Auringon miehistä prinsiippiä ja sen merkitystä. Rama inkarnoitui ja eli ennen Buddhaa noin 6000- 8000 vuotta sitten. Rama taisteli apinahahmoisen Hanumanin ja veljensä Laksmanan kanssa Lankan monipäistä hirviötä vastaan, joka oli ryöstänyt hänen vaimonsa, Sitan. Intialainen Ramayana - eeppos kertoo tästä taistelusta; miehen vastuusta, oikeanlaisine velvollisuuksineen ja rajoituksineen vaalia ja turvata Sita -vaimon hahmossa, omaa arvokkuuttaan nimenomaan juuri vastuu - velvollisuus - säilyttämisessä ja ylläpitämisessä.

Muita vastineita auringonjumala käsitteelle: Indra, Virata tai Apollo ja Python. Shamash vai Mash, toinen juutalainen (seemiläinen) Auringon jumala - joka on Samson ja Gilgamesh jälkeen nimetty. Symbolismiin kuuluvaa. Siniparta on symbolisoinut kielteistä Auringon puolta tappaessaan aamunkoitteessa nuoren neidon. - Vapaasti tyyliteltynä Auringonsäde on symbolisoinut tietoisuutta, ajattelua ja toivon pilkahdusta, oivaltamista.

Kelttiläinen legenda; Kysymys Animalle naiselliselle puolelle viisasta Itseä ositettiin vanhalle miehelle tapauksena Kuningas Arthur. Welshin legenda on syntynyt erityisesti valaistakseen tapauksessa jolloin painiskelemme animan (fem) kanssa ja on vaikeaa sovittaa ja ratkaista egon ja Itsen välistä ongelmaa. Hän on erityisesti selvä kahden äidin kohdalla. Siinä on luonnollinen äiti, joka hoitaa psyykkistä puolta hänen sankarillisen elämän aluetta, mutta muotoilee sitä primitiivisen vaaralliseen ja vaikeaksi käsiteltävään suuntaan.

Jeesus inkarnoitui anteeksiannon kirkkautena. Antaessamme itselle ja muille anteeksi, jolloin väistyvät mielen-pilvet tietoisuutemme auringon tieltä ja vapaudumme ajattelumme "eipäs- joopas"; "mun moka - sun moka" kelauksesta ja "olen /olet syyllinen - syytön" vatvomisilta jotka sitovat hienojaksoita energiaamme tarpeettomasti.

ETUSIVU
AJANKOHTAISTA
ARTIKKELIT
AURINKOMERKIT
HUONEET
PLANEETAT
YHTEYDET