Aurinko
Käsittelen planeettojen merkityksiä kolmella eri tasolla:
1. perinteinen, kaikkein primäärisin ja primitiivisin astrologinen taso - PT
2. mitä se voisi ilmetä konkreettisella tasolla - KT
3. ja kolmanneksi syvin taso pyrkii tulkitsemaan yksilön perimmäiseen kehitykseen tähtäävien
kehitysesteiden muotoja. Itsen lopullinen tiedostaminen. - SY
PT: Aurinko -jumala kuten Ra, Apollo. Aurinko on aurinkokuntamme keskus
ja jo varhain huomattiin Auringon kattava merkitys ja rooli kaiken elämän antajana ja paljon myöhemmin Buddha. Isä, pappi, profeetta, kuningas, presidentti symbolisoivat kaikki Aurinkoa riippuen siitä katsommeko yksilön, perheen vai valtion astrlogista karttaa.
KT: Aurinko edustaa henkistä perustaa ja elinvoimaa. Edelleen aurinko on
aurinkokuntamme
keskus ja se kuvaa astrologisesti keskeisesti - omaa minuuttamme, minämme keskusta.
Se kuvaa ’minä itse’ – periaatetta, minuutta ja yksilöllisyyttä; kuten omaa tahtoa; itsenäisyyttä;
kansalaisuutta; isää; esikuvaa. Jos Aurinkomme ei loista kirkkaana ns. pilövettömältä taivaalta, emme ole vielä löytäneet Itseämme. Lainavalolla ja "toisten kautta" tapahtuva itseilmaisu ei kuvaa kirkasta, omavaloista esiintymistä.
Jos Aurinkomme - itseilmaisumme - on pilvessä olemme asioiden, esineiden ja ihmisten varjossa.
Emme tunne oikein pääsevämme esille, vaan koemme olevamme epämääräisesti omia Itsejämme.
Aurinko symbolisoi tietysti myös isää, miestä, aviomiestä ja kypsää miestä. Yksiselitteisesti
kaikkea näkyvää ja ulkoista ja ilmenevää puolta. Näkyvä toiminta on vastakohtana Kuun sisäisille alueille. Itsetunto, itsetietoisuus, itsenäisyys ovat kehittyvän Auringon
puhtainta olemusta. Kykynä loistaa itsenään tai vastakkaisesti kärsii esilläolosta ja itsensä
esille tuomisesta, jolloin esiintyykin mieluummin lainavalolla tittelin tai jonkin roolin ominaisuudessa. Rooli on osin tiedostamatonta itsetuntemuksen puutetta.
SY: Aurinkoa symbolisoi syvemmällä tasolla hyvin kahden intialaisen Buddhan ja Raman
inkarnaatioita. Molemmista on jälkipolville jäänyt runsaasti kerrottavaa. Esimerkit voivat tuntua
äkkiseltään kaukaisilta mutta meidän länsimaisessa arkipäivässämme varsinkin kun molempien elämästä
on kulunut jokunen vuosisata ja -tuhat. Buddha eli noin 2600 vuotta sitten, ja Rama, eli Intiassa
jo noin 6000 vuotta sitten. Myös Jeesus symbolisoi aurinkoa mutta vasta Buddhamaisen itsetietoisuuden ja vapaaehtoisen valinnan jälkeen, josta seurasi valaistuminen.
Kaikki suuret inkarnaatiot ovat luonnollinen jatkumo, he ikäänkuin jatkavat edellisen jumaluuden
aikaansaannoksen pohjalta. Siten kaikki suuret uskonnot tukevat toisiaan, eivätkä ole siis
ristiriidassa mitenkään keskenään. Ihmiskunnan kehitys on globaali yhtenäinen prosessi joka vie
meitä kollektiivisesti eteenpäin, lähemmäksi totuutta. Nyt käsiteltävässä - auringon
merkityksessä - se on; - kykymme puhtaaseen anteeksiantoon itseämme kohtaan kuten kaikkia muita
ihmisiä kohtaan! Sellaisenaan, ilman mitään ehtoja! Ilman anteeksiantoa Aurinko kerää itseensä asenteita jolloin ilmennämme sen karkeimpia ominaisuuksia. Yksipuoliset korostuneet piirteet aurinkomerkeissä ovat juuri sellaisia, kuten Oinaat ovat aina ajattelettomia, Vaa'at olisivat kaikki laiskoja ja epäluotettavia flirttejä.
Ramayana on yksi Intian kansalliseepoksista jossa Rama –niminen mies ja soturi taistelee monipäistä
paholaista vastaan, joka on ryövännyt Sitan, Raman vaimon. Tarina kertoo Rama urhollisuudesta,
astuuntunnosta ja myötätunnosta tässä taistelussa, jossa hänen miehinen ja aviomiehinen roolinsa
joutuu koetukselle yrittäessään pelastaa vaimoaan. Sita (naisen animus) kestää vastaavat koettelemukset vankeudessa, kunnes hänen miehensä Rama tulee hänet pelastamaan monipäisen Ravanan kynistä. Ravana hirviö oli egon inkarnaatio.
Ramaa paljon myöhemmin inkarnoitui Buddha. Hänen omaelämänkerta poissulkien
buddhalaisuus, kertoo osuvasti Auringon roolin ja sen merkityksen elämän laajemmassa merkityksessä.
Jos ja kun Aurinko symbolisoi ensisijaisesti elämää ja elinvoimaa, ja yksilöllistä kehitystämme
siinä.
Kertoo Budbban elämäntarina kokonaisuudessaan sen kuinka yksilöllinen kehitys tulee viedä päätökseensä
ja lopuksi kokea Itse Oivallus. Itse Oivallus.
Päästä perille siitä kuka ja mitä me todellisuudessa olemme. Kerrotaan Buddhan syntyneen kuninkaan
pojaksi. Niinpä hänellä oli aineellisesti ja sosiaalisesti 'valmis paikka' elämässä ja aineellisesti turvattu elämä tiedossa.
Hänellä oli kaikki se mitä me useimmat tavoittelemme suurimmat osan ajastamme, mutta Buddhalle
aineellinen ja taloudellinen riippumattomuus ei riittänyt.
Buddhan synnyttyä hankki hänen isänsä vastasyntyneelle, silloisen tavan mukaisesti ennustuksen.
Ennustuksen mukaan tulisi Buddha elämässään näkemään kolme (!?) merkittävää tekijää, jotka
vaikuttaisivat ratkaisevasti hänen kohtaloonsa. Isä yritti kaikin tavoin suojella poikaansa näiden manittujen asioiden tapahjtumiselta. Niinpä isä järjesti hyvin suojatun ja turvallisen maailman kuninkaallisten porttien sisäpuolella.
Tietysti kävi toisin, ja Buddha kaupunkimatkallaan kohtasi vähitellen juuri ne asiat
jotka saivat hänet kyseenalaistamaan oman elämänsä tarkoituksen. Nuo Buddhaa syvästi puhuttelevat tekijät
koskivat köyhyyttä ja nälkää näkevien, sairastuneiden, vanhojen ja kuolevien ihmisten näkeminen.
Vastakohtana hänen omaan elämäänsä, nähden niiden näkeminen aiheutti dramaattisen muutoksen Buddhan
mielessä. Näkemänsä seurauksena hän toteutti ennustuksen eli oman jumalaisen tehtävänsä ihmiskunnan
hyväksi, kuten Jeesuskin teki. Hänen aikansa oli 500-600 vuotta myöhemmin. Jeesus toteutti omalla elämällään oman aikakautensa jumalaista tehtäväänsä, joka oli minuuden (egon) rippeiden hylkääminen rakkaudella, ei tuomittavalla käytöksellä ja anteeksiannolla. Syntyi,
eli ja kuoli kuten hänen inkarnaatioonsa kuului.
Buddha päätti siis lähteä ja jättää kaiken! Myös
kauniin vaimonsa ja juuri syntyneen poikalapsen. Buddha ei edes nähnyt lapsensa kasvoja, vältääkseen kiintymyken niihin. Niinpä hän alkoi matkan kohti sisäisiä tavoitteitaan.
Kokeiltuaan matkallaan monenmoisia askeettisia malleja hän hylkäsi ne yksi toisensa perään väärinä,
ruumiin kurittamisesta ja itsekurin kasvattamisesta. Vaihtoi hänen toimintatapojaan kunnes huomasi
ettei nälällä, valvomisella tai joessa istumisella, tai millään muullakaan äärimmäisyyksiin menevillä
tunteiden, ajattelun tai ruumiin harjoituksilla tavoittanut sisäisistä rauhaa ja hän hylkäsi aiemmat
mallit. Buddhan seuraajat suuttuivat häneen ja lopulta hylkäsivät hänet.
Buddha ei välittänyt heistä, osa olikin lähtenyt kaupungeista seuraamaan häntä tietäen että Buddha oli kuninkaan
poika. Buddha kohtasi henkisellä etsikkomatkallaan monenlaisia ihmisiä jotka puhuttelivat häntä
monin tavoin. Yksi vaikuttava kohtaaminen oli sitran soittajan kanssa. Soittajan viritellessään soitintaan
huomasi Buddha, ettei se soinut kauniisti jos kieli oli kireällä tai liian löysällä, vaan kielen
piti olla säädetty oikealle kohdalle. Buddha oivalsi että tasapaino oli se avaintekijä itsekurin
harjoittelussa kohti lopullista valaistumista.
Auringon merkitys arkkityyppisellä tasolla on siis jotakin itsemme eli egomme hylkäämisestä jotta
saisimme elämän.
- Arkipäiväinen sanonta 'älä ole Itsesi tiellä', kätkee sisäänsä totuuden ihmisestä!
|